Vapaa-aika ja oma aika jotka täyttyvät loputtomasta syötteiden skrollailusta, verkkokauppojen selaamisesta, kännykkäpelien tahkoamisesta tai tv-sarjojen ahmimisesta. Työaika, joka keskeytyy jatkuvasti puhelimen tarkistamisella ja eksymisellä epärelevantteihin sisältöihin. Perheaika, joka on vain samassa tilassa vietettyä aikaa kukin perheenjäsen oman sinivalonsa ja syötteidensä äärellä. Keskittymiskyvyn puute, ärtynyt ja rauhaton olotila, joka ei tunnu väistyvän. Uniongelmia. Kykenemättömyys pysähtyä ja olla vain. Ihmissuhteiden pinnallistumista ja syvän elämänilon sekä elämänmaun heikkenemistä. Kyseessä voi olla nettiriippuvuus tai puhelinriippuvuus, ja tämän blogisarjan ajatuksilla ja ohjeilla voit päästä hyvin alkuun sen purkamisessa ja oman elämän uudelleen haltuun ottamisessa.
Tämä on toinen osa blogisarjaa, joka käsittelee oman digisuhteen tarkastelua, nettiriippuvuutta ja älylaitteiden sekä sisältöjen merkityksellisyyttä ja merkityksettömyyttä. Ensimmäinen kirjoitus käsitteli oman digisuhteen tarkastelua mm. käytön määrän kautta keskittyen siihen, mistä luovumme digisisältöjen mahdollisella suurkulutuksella. Tässä kirjoituksessa kerrotaan miten mindfulness-taitoja voidaan käyttää nettiriippuvuuden kokemuksellisessa ymmärtämisessä ja irtautumisessa riippuvuudesta. Jos mindfulness on sinulle uutta, voit hypätä tästä tekstin loppuun ja lukea tiivistetyn käytännönläheisen kuvauksen tietoisuustaidoista.
Tunne, tuntu, tunto ja kokemus ovat sanoja, jotka voimme valjastaa tuodessamme tietoisuustaitoja digitaalisten sisältöjen käyttämiseen. Jotta tämä olisi mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista, olen jaotellut ajallisesti tunteen ja olotilan tarkkailun: ennen digisisällön käyttöä, sen aikana, sekä sen jälkeen. Tämä olotilojen tiedostaminen jää hyvin helposti kokonaan pois arjessa varsinkin, jos digisisällön kuten somen käyttö on jatkuvaa. Ensimmäinen blogikirjoitus pohti sitä, mitä seurauksia käytöstä voi olla koko elämää ajatellen, tällä kertaa keskitytään siihen, miltä käyttäminen varsinaisesti tuntuu – onko digilaitteiden käyttämiseen liittyvä olotila omaa elämää ravitseva vai mahdollisesti voimavaroja vievä.
Tunne, kun tekee mieli käyttää älylaitetta tai sisältöä
Tämä kohta on erityisen tärkeä, jos kokee digisisältöjen käytön itselle hyödyttömäksi tai on jopa havainnut riippuvuutta tai pakonomaisuutta digikäyttäytymisessään. Kun havaitset halun, impulssin, taipumuksen, automaation (miksi tahansa sitä haluaakaan kutsua) tarkistaa digisisältöä (esim. vilkaista kännykkää), vaikka sille ei ole selkeää tärkeää tarvetta, ota 10-20 sekunnin tauko ja tarkkaile kokemustasi. Kun impulssi herää ja nousee, voit nimetä sen mielessäsi "nyt halu on herännyt", "nyt ilmestyi tarve tarkistaa puhelinta". Tilanteen ja kokemuksen sanallistaminen auttaa luomaan pienen etäisyyden kokemukseen, joka mahdollisesti tarvitaan tiedostavaa tarkastelua varten.
Fyysinen keho, kun tekee mieli käyttää digilaitetta tai sisältöä
Voit pureutua syvälle fyysiseen kokemukseesi kehossa kun impulssi herää - onko jossain kohtaa lihasjännitystä, rauhattomuutta ja levottomuutta, kihelmöintiä, perhosia vatsassa, liikettä, hakeeko esimerkiksi katse eri suuntiin tai mitä ikinä tahansa voitkaan havaita. Fyysinen tuntemus tarkistamishalussa on lähes aina läsnä, joskin sen tunnistaminen voi vaatia toistoja ja tietynlaisen herkkyyden kehittymistä. Lisäksi myös tunteet, jotka nimensä mukaisesti ovat tunnettavissa kehon tasolla. Onko jokin tunne läsnä? Nimeä se mielessäsi tai kirjoita muistivihkoosi. Parhaasi mukaan yritä olla tuomitsematta omaa kokemustasi ja tulkintaasi kokemuksestasi, kärsivällisyys ja lapsenomainen uteliaisuus auttavat tässä tarkastelussa.
Ajatukset, kun tekee mieli käyttää digilaitetta tai sisältöä
Onko tarkastamishalussa jotain ajatuksia läsnä? Tyypillisiä saattaisivat olla mielikuva, joka ikään kuin näkyy mielesi kankaalla visuaalisessa muodossa, vaikkapa itsesi tarkastamassa laitetta tyytyväisenä ja löytäneenä jotain mukavaa uutta sisältöä. Toinen muoto on "sisäistä puhetta", selkeä tai epämääräisempi sisäinen ääni joka ehdottaa tarkastamaan laitetta. Yksinkertaisesti vaikkapa sanat mielessä "täytyypä tarkistaa se ja se se asia" tai "onkohan kukaan lähettänyt viestiä" tai "mitähän maailmalla on uutisissa tapahtunut" tai jotain muuta itsellä usein samankaltaisena toistuvaa sisäistä puhetta. Voit kokeilla ottaa ajatuksiisi etäisyyttä ja kyseenalaistaa niiden vakavuuden ja tärkeyden, antaen niiden tulla ja mennä tietoisuuden valokeilasi ohitse. Yleensä tähän menee 1-40 sekuntia (kun taito päästää "turhista ajatuksista" irti kehittyy, lyhenee niiden puoliintumisaika mielessä huomattavasti). Voit myös kysyä itseltäsi, tarviiko sinun todella tarkistaa laitetta tai että mitä hyödyt jos tarkastat laitetta.
Tärkeintä aluksi on kuitenkin tulla tutuksi oman tarkistamiseen liittyvän ajatuskokemuksen kanssa. Tarkoitus ei ole "estää ajatuksia", vaan kokea ne mahdollisimman selkeästi, tietoisesti ja uteliaisuuden vallitessa. Jos ei tiedä miltä impulssi tarkastaa älylaitetta tuntuu syvän kokemuksellisesti, on impulssin ja riippuvuuden purkaminen vaikeampaa. Tämä impulssi on juurikin se, joka saa meidät tekemään jotain, jota emme välttämättä haluaisi tehdä, jos meillä olisi vapaa valinta. Itse hetkessä vapaa valinta tuntuu aidolta ja meillä voi olla ”aito” halu tarkistaa laitetta, mutta vaikkapa tunnin päästä tilanteesta saatamme nähdä että halun luoma impulssi olikin täysin automaattinen, eikä tietoista valintaa oikeasti tehty. Tämä impulssi on myös se, joka pyrkii viemään meidät hieman epämiellyttävästä, tyhjästä tai levottomasta olotilasta pois päin, sen sijaan, että kohtaisimme ja hyväksyisimme epämiellyttävän olotilan ja ymmärtäisimme sitä syvällisesti.
Mitä tehdä, kun on havainnut halun käyttää älylaitetta?
Ota 2-5 tietoista, vatsaan asti ulottuvaa rentouttavaa hengitystä. Katso, vaikuttaako hengityksen huomiointi ja pidentäminen tsekkaamishaluusi kehon, mielen ja tunteiden tasolla. Tuo prosessiin parhaasi mukaan uteliaisuutta: ”Mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu!?”. Ei ole merkitystä välttääkö digisisällön tsekkaamisen tällä prosessilla - anna itsellesi aikaa, prosessi pitää toistaa usein. Toistan vielä koska tämä on tärkeä seikka: Voit antaa itsellesi mahdollisuuden käyttää laitetta eikä tarvitse pakottaa itseään kieltäytyä käytöstä. Mitä syvemmin tunnet oman sisäisen prosessisi, tulet huomaamaan, ettei "tahdonvoimaa" välttämättä erityisemmin tarvitse - solmu lähtee aukaisemaan itse itseään pelkän tietoisuuden tuomisella prosessia kohtaan. Mindfulnessissa puhutaan usein "aallolla surffaamisesta". Tässä yhteydessä ikään kuin surffataan impulssin tai pakonomaisuuden kanssa tarkistaa älylaitetta ja sisältöä, kokien sen täysin surffilaudalla, tutustuen aaltoon ja kokemuksellisesti oppien pysymään aallonharjalla. Pakottaminen ja jännittäminen johtavat helposti aaltoihin mulahtamiseen, joka ei sekään ole vaarallista, mutta hyvä tiedostaa.
Jos kuitenkin "vältät" älylaitteen käytön siten, että huomaat impulssin ja halun ikään kuin haihtuvan ilmaan tuomalla tietoisuutta ja uteliaisuutta prosessiin, tarkkaile intensiivisesti miltä sinusta nyt tuntuu. Mitä kehontuntemuksia, ajatuksia ja tunteita koet, kun olet luonnollisesti ja pakottamatta välttänyt älylaitteen käytön. Tuntuu hyvältä, eikö totta? Tämä voi olla ensiaskelia poispäin impulssien ja ajatusten tyranniasta.
Nettiriippuvuus - laukaiseva tekijä?
Mihin tahansa automaattiseen tekemiseen, iskostuneeseen tapaan ja riippuvuuteen liittyy usein jonkinlainen laukaiseva tekijä (eng. "trigger"), joka saa käytösprosessin käyntiin. Tämä laukaiseva tekijä liittyy sisäisiin ja ulkoisiin olosuhteisiin, joita päivän mittaan koemme. Toistuva tekeminen tiettynä kellonaikana voi olla tällainen - tekeminen ikään kuin liitetään vuorokaudenrytmiin ja toistetaan tekeminen aina samaan aikaan. Jokin ulkoinen visuaalinen (tai muu aistikokemus) voi laukaista myös käyttäytymisen. Alkoholistilla pubin ohi kulkeminen tai olutmainoksen näkeminen voisivat olla laukaisevia tekijöitä herättää halu juoda alkoholia. Nettiriippuvaisella tai puhelinriippuvaisella kännykän näkeminen tai pelkkä tieto ja muistikuva mielessä siitä, että laite on saatavilla, voi laukaista käytösketjun. Tietty epämiellyttävä tai miellyttävä tuoksu voi myös herättää erilaisia automaattisia reaktioita (monissa kaupoissa ei turhaan tuoksu pulla). Myös sosiaaliset tilanteet toimivat laukaisijoina ja esimerkiksi tietyt henkilöt tai tiettyjä henkilöitä ulkoisesti tai käyttäytymiseltään muistuttavat henkilöt voivat saattaa tietynlaisen käytösmallin aluilleen. Oma fyysinen ja psyykkinen tila (esim. väsymys, alakulo, stressaantuminen jne.) ylipäänsä voi olla ”triggeri”. Laukaisevia tekijöitä on paljon ja voi olla hedelmällistä tarkastella, millaiset olosuhteet ovat omalla kohdalla olleet sisäisesti ja ulkoisesti, kun on huomannut päätyvänsä digisisältöjen pariin ilman hyvää syytä. Koska digisisällön tarkastaminen tuottaa hetkellisesti mielihyvää (tai itse asiassa, tuntuu ainakin vähentävän "mielipahaa"), yleistyy digisisällön käyttö helposti ja huomaamattomasti ratkaisuksi aina kun olotila on jotenkin tyhjä, "huono", epämiellyttävä, hämmentynyt, häpeissään, rauhaton, itsekriittinen, ylivirittynyt, alivirittynyt jne. Koska digisisällöt ovat niin helposti saatavilla ja aina käden tai klikkauksen ulottuvilla, kaappaavat ne helposti käyttäjän ajankäytön ja huomion, vaikka niihin ei sisällykään vahvaa kemiallista riippuvuutta kuten alkoholin tai tiettyjen huumeiden kanssa.
Tunnista omat laukaisevat tekijät ja olosuhteet, jotka vievät sinut digisisältöjen pariin. Parhaasi mukaan tutustu surffaamiseen halun aalloilla ja askel kerrallaan kohtaa syvemmin epämiellyttävyys tai jokin muu tunne, joka laukaisi halusi. Aina selkeää epämiellyttävyyttä ei ole läsnä, mutta kehon ja ajatusten tunnussa on jokin eri tavalla kuin silloin, kun halua ei esiinny. Tämän muuttuneen olotilan tunnistaminen on hyvin tärkeää riippuvuuden pitkäkestoisen purkamisen kannalta. Yksinkertaistettuna kaava voisi näyttää tältä:
(Mahdollinen laukaiseva tekijä) -> Epämiellyttävä, tyhjä tai levoton olo -> Halu tarkastaa laitetta herää -> Palkkio (laitteen tarkastaminen)
Mitkä ovat haasteet tehdä tietoista tarkkailua, kun halu tarkistaa älylaitetta herää?
Suurin haaste liittyy varmastikin muistamiseen ottaa tietoinen tauko silloin, kun halu käyttää digisisältöä herää. Tähän auttaa aluksi vaikkapa post-it -lappu kännykän päällä muistuttamassa tarkkailla olotilaansa ja muistuttaen ottaa pari pitkää hengitystä. Tätä varten on olemassa myös erilaisia appeja, jotka blokkaavat somen tai uutissivuston käytön, tai luovat tauon, ennen kuin käyttö alkaa (kts. mm. One Sec). Haaste on myös kääntyä kohti epämiellyttävyyttä, jota välttääkseen tarkastamishalu on ylipäänsä herännyt. Kärsivällisyyden ylläpitäminen ja sinnikkyys voivat myös olla haasteita jatkaa tietoisen tauon ottamista halun herätessä.
Miksi tehdä tästä näin monimutkaista?
Tässä blogissa olevista vinkeistä voi saada kuvan, että kyse olisi monimutkaisesta prosessista. Kun tietoiseen tarkasteluun on kuitenkin päässyt jyvälle, tapahtuu se melko kitkattomasti. On tärkeää saada kokonaisvaltaisen selkeä kuva siitä, mitä ihmettä itsessä (kehossa, mielessä ja tunteissa) tapahtuu kun ajautuu automaattisesti digitaalisten sisältöjen ja laitteiden pariin. Pelkkä pinnallinen älyllinen havainnointi ei tässä valitettavasti vie pitkälle, vaan tarkastelun alle on otettava koko kokemus, jossa oleellisena osana on aistituntemukset ja tunteet. Tunne ennen käyttöä on tärkeä, ehkä tärkein tarkastelukohde, mutta tarkastelua voidaan tehdä myös aktuaalisesti käytön aikana.
Tunne digilaitteen käytön aikana
Kun digilaitetta käyttää, vaikka sitä ei ollut tarkoitus käyttää, voi ottaa tietoisen tauon kesken käytön ja havainnoida kokemustaan. Miltä tuntuu? Onko tunne positiivinen, negatiivinen vai jotain siltä väliltä? Onko tunne rento vai jännittynyt tai pakonomainen? Onko tunne väsyttävä tai energisoiva? Onko tunne ylivirittynyt, levoton, rauhaton vai rauhallinen ja seesteinen? Onko tunne keskittynyt vai hakeeko huomio jatkuvasti tarkkaa keskittymiskohtaa? Onko tunne hektinen vai kiireetön? Onko tunne puristunut ja putkinäköinen vai avara? Onko tunne välinpitämätön vai aidosti kiinnostunut? Onko tunne tarkoitushakuinen vai päämäärätön? Onko tunne tylsistynyt? Onko tunne merkityksellinen vai merkityksetön?
Voidaan tarkastella myös miltä kehossa tuntuu. Tuntuuko lihaksissa jännitystä tai havaitsetko muita huomioita kehosta kuten ryhtisi ja kehosi muodon? Voit halutessasi verrata tätä olotilaa vaihtoehtoisiin ajanviettotapoihin kuten harrastushetkeen, sosialisointiin tai ihan vain lepohetkeen ilman tekemistä. Miten digitaalinen käyttö vertautuu näihin?
On todennäköistä, että tämä tarkastelu aiheuttaa ainakin jonkin verran itsesyytöksiä ja tuomitsemista siitä, että on jälleen ”sortunut” käyttämään. Kannattaa parhaansa mukaan tiedostaa tällaiset ajatukset ja parhaansa mukaan antaen niiden viipyä mielessäsi oman aikansa, pakottamatta niitä pois. Tärkeä osa tätä toistuvaa prosessia on ottaa huomioon kaikki omassa sisäisessä kokemuksessa sulkematta mitään pois. Voit kirjata näitä huomioita halutessasi muistivihkoosi.
Mitkä ovat haasteet tehdä tietoista tarkkailua kesken älylaitteen käytön?
Voi tuntua turhalta, ajanhaaskaukselta tai näpertelyltä alkaa huomioimaan näitä asioita kesken käyttämisen. Epäilemättä, mieli voi vastustaa tällaista tarkastelua. Tarkastelu vaatii tiettyä sinnikkyyttä ja tarmon kohdistamista ja pysähtyminen kesken kaiken voi tuntua työläältä. Tällaisilla hetkillä kannattaa muistuttaa itselle, miksi tekee mitä tekee ja suhtautua myötätuntoisesti, jos tarkastelua ei muista eikä jaksa joka kerta tehdä. Jaksaminen ja huomion kohdistaminen on vaikeaa, kun nettiriippuvuus on pahimmassa tapauksessa jo romuttanut nämä molemmat ominaisuudet väliaikaisesti.
Jaksaminen ja huomion kohdistaminen on vaikeaa, kun nettiriippuvuus on pahimmassa tapauksessa jo romuttanut nämä molemmat ominaisuudet väliaikaisesti.
Tunne digilaitteen käytön jälkeisestä olosta
Tunne käytön jälkeisestä tilasta riippuu paljon siitä mitä käyttö tarkalleen ottaen on ja kauanko se kestää. Puhelimen pakonomainen tsekkaaminen parin sekunnin ajan ei tuota samoja tuntemuksia kuin kolmen tunnin sisältösyötteiden skrollaus. Molemmat kuitenkin jättävät jäljen ja se jälki on yksinkertaisesti oma olotila käytön jälkeen (jälleen kerran keho, ajatukset ja tunteet). Voit tuoda blogin edellisten kohtien tarkasteluohjeita myös tähän vaiheeseen. Voit myös kysyä itseltäsi, oliko käyttäminen aikasi ja huomiosi arvoista (voi olla, että vastaus tähän herättää itsesi tuomitsemista - anna tuomitsemisen yksinkertaisesti tulla kylään ja päästä siitä lempeästi irti, kun sille on aikansa).
Otetaan esimerkkinä, että on tehnyt raskaan työpäivän tai opiskelupäivän ja haluaa kotiin tultuaan "olla tekemättä mitään". Tämä aika täyttyy sitten esimerkiksi syötteiden loputtomalla skrollauksella ja tv-sarjojen katseluputkella. Ajatus mitään tekemättömästä vapaa-ajasta on varmasti ollut hyvä ja ymmärrettävä: rentoutua, palautua ja ottaa aikaa itselleen.
Pitkä käyttösessio saa enemmän vaikutuksia aikaiseksi ja on hyvä tuoda tietoiseksi itselleen, täyttääkö pitkä käyttö toiveita siitä, mitä siltä toivoo saavansa. Otetaan esimerkkinä, että on tehnyt raskaan työpäivän tai opiskelupäivän ja haluaa kotiin tultuaan "olla tekemättä mitään". Tämä aika täyttyy sitten esimerkiksi syötteiden loputtomalla skrollauksella ja tv-sarjojen katseluputkella. Ajatus mitään tekemättömästä vapaa-ajasta on varmasti ollut hyvä ja ymmärrettävä: rentoutua, palautua ja ottaa aikaa itselleen. Useasti riippuvuustilassa ajatukset ja tunteet ohjaavatkin siihen suuntaan, että aika digisisältöjen äärellä vietystä ajasta houkuttelee hyvin vahvasti ja perustelujakin tällaisen ajan hyödyllisyydestä alkaa putkahtelemaan mieleen kuin sieniä sateella. On kuitenkin tärkeää kohdata tämä ajatusten virta ja kyseenalaistaa se. Onko kyseessä itsepetos vai ei? Tämän kohtaaminen on missä tahansa riippuvuudessa valtavan haastavaa ja mieli saattaa vastustaa viimeiseen asti realiteettien kohtaamista. Kyse on myös puhtaasti käytännön kysymyksestä. Vastaako digikäyttö oikeasti vaatimukseen olla tekemättä mitään ja rentoutua. Ei kannata tyytyä vastaukseen ”kyllä, koska haluttaa tehdä niin”, vaan tarkastella digisisältöjen käytön jälkeistä olotilaa - onko se aidosti rentoutuneempi, parempi, hyvinvoivampi ja energisempi? Jos ei, niin digilaitteiden käyttö ei ole palvellut sitä tarkoitusta, mitä varten sitä on lähtenyt hyödyntänyt.
Lisäksi on vielä tärkeämpi kysymys: onko käyttö tuonut jotain oikeasti merkityksellistä elämään? Kaiken elämässä ei tietenkään tarvitse olla "merkityksellistä" ja merkityksellisyyden tulkinta on jokaisella erilainen, mutta itsensä kohdalla voi verrata pitkän digisession hyödyllisyyttä siihen, mitä muuta olisi voinut tehdä sen sijaan (huomiona, tämäkin todennäköisesti nostattaa itsensä tuomitsemista, jonka voi antaa nousta ja haihtua ajallaan. Sen jälkeen voi asiaan suhtautua taas rakentavasti). Ensimmäinen blogikirjoitus käsitteli tätä ja voit lukea siitä lisää tästä. Merkityksellisyyden sijaan voidaan myös kysyä yksinkertaisesti: Mitä ja miten paljon hyödyin käytöstä? Paljon, vähän, en lainkaan tai oliko käyttö jopa haitallista itsensä ja lähimmäisten kannalta. Voit tuoda seuraavanlaisen ajatusleikin käytön jälkeen (joko saman tien käytön jälkeen tai seuraavana päivänä kun käyttöhetkeen on hieman etäisyyttä).
Oliko digisisältöjen kokemus niin hyvä, että jos voisit taikasauvaa heilauttaen peruuttaa tuon kokemuksen ja laittaa tilalle jotain muuta valitsemaasi, valitsisitko siltikin digisisällön kuluttamisen vai jotain muuta?
Mitkä ovat haasteet tehdä tietoista tarkkailua älylaitteen käytön jälkeen?
Käytön jälkeen, erityisesti jos on käyttänyt digisisältöjä tuntikausia, olo on usein väsynyt, vähäenerginen eikä aina kovin keskittynyt. Tämä voi työntää tietoista tarkkaavaisuutta pois, vaikka tietoisen tarkkaavaisuuden hyöty tulee juuri siitä, että sitä "käytetään", etenkin silloin kun mieli vastustaa. Itselle on kuitenkin oltava armollinen, eikä mitään metodia, edes tietoista tarkkaavaisuutta voi alkaa pakottamaan. Haasteena saattaa olla myös se, että intuitiivisesti tietää tarkastelun johtavan itsekritiikkiin, tuomitsemiseen ja huonoon itsetuntoon, aiheuttaen koko asian välttelyreaktion. Tärkeää onkin muistuttaa itselle, miksi tällaisia keinoja ylipäänsä lähtee soveltamaan elämäänsä. Aina niiden käyttäminen ei ole helppoa ja tapahdu kuin sormia napsauttamalla. Voi kuitenkin olla, että digiaddiktio, digiuupumus ja keskittymiskyvyn heikentyminen ovat edenneet siihen pisteeseen, ettei mindfulnessin eli tietoisuustaitojen soveltaminen ole paras ja soveltuvin tapa purkaa ongelmaa.
Yhteenveto ja mindfulnessin rajallisuus nettiriippuvuuden käsittelyssä
Tämä blogi on käsitellyt esimerkkejä siitä, miten mindfulnessin taitoja voisi tuoda digiaddiktion hallitsemiseen ja jopa purkamiseen. Mindfulness kuitenkin vaatii usein pysähtymistä ja kääntymistä sisäänpäin, edes lyhyeksi aikaa. Tämä voi olla joillekin meistä uutta tai jopa pelottavaa ja ahdistavaa, kun oman täysivaltaisen kokemuksen kanssa (erityisesti epämiellyttävän sellaisen) ei välttämättä ole tottunut istumaan silmätysten. Yleinen trendi puoltaa kaikkia mahdollisia tapoja, joilla käännytään poispäin epämiellyttävyydestä, harhautetaan mieltä tai pyritään jopa poistamaan välittömästi epämiellyttävä olo. Mindfulnessissa sitä kohtaan käännytään hitaasti, askel kerrallaan ja parhaansa mukaansa lempeästi ja uteliaisuutta viljellen. Jos tätä kääntymistä jatkaa ja ikään kuin kuorii itseään kuin sipulia konsanaan, voi myös paljastua asioita, joita ei ole ehkä valmis käsittelemään. Mindfulness ei sovi kaikille kaikissa ajankohdissa elämäänsä.
Syvällinen addiktion tai minkä tahansa muun kokemuksen tietoinen tarkastelu voi vaatia (erityisesti aluksi) myös tiettyä sinnikkyyttä, viitsimistä ja pieni annos tahdonvoimaa kohdistaakseen tietoisuus sisäänpäin. Jos keskittymiskyky on rapautunut, on tämä haastavampaa, vaikka tämä olisi juuri sitä mitä kannattaisi ehkä tehdä. Lisäksi kannattaa ottaa kuitenkin muitakin lähestymistapoja nettiriippuvuuteen. Yksi näistä voisi olla digitauko, jota seuraava blogikirjoitus tulee käsittelemään. Siinä ja muissa tulevissa kirjoituksissa sivutaan ulkoisia jippoja, rajoituksia ja keinoja, jotka voivat auttaa riippuvuuden purkamisessa ja digitaalisen suhteensa uudelleen muodostamisessa.
Tietoisuustaidot?
Mindfulness-taitojen eli tietoisuustaitojen tuominen mihin tahansa tilanteeseen elämässä on perusperiaatteeltaan yksinkertaista: Tuodaan oma huomio parhaansa mukaan läsnä käsillä olevaan hetkeen ja kokemukseen ilman puristamista ja tuomitsemista. Läsnä kokemuksessa ei ole vain oma ajatustoiminta, vaan koko keho aisteineen. Kokonaiskokemus tilanteesta kuin tilanteesta ohenee, kun ajatuksille antaa liikaa valtaa ja painoarvoa. Ajattelua ei tarvitse välttämättä lopettaa, mutta se voidaan asettaa omalle rajatulle paikallensa, jolloin ajatuksien sisältöön ei ”huku” niin helposti, pidä ajatuksia fundamentaalisina totuuksina ja anna niiden viedä koko kehoa ja tunnetilaa sekasortoon. Ja jos ne vievätkin, niin ollen tietoinen tästä sekasortoisesta tilasta ilman välitöntä pyrkimistä ja pakenemista "mukavampaan olotilaan" tai erilaisiin automaattisiin reaktioihin. Ja jos pyrkiikin pakoon tai joutuu automaattisten reaktioiden vietäväksi, ollen tietoinen tästä. Toki usein pakenemista, pyrkimistä ja automaattisia reaktioita leimaa lähes aina tietty tiedostamattomuus ja samaistuminen esimerkiksi omien ajatusten ja uskomusten kanssa. Erityisen voimakasta samaistuminen ajatuksiin on silloin, kun niihin liittyy jokin voimakas tunne tai stressaava elementti. Hyppää tästä takaisin kirjoituksen alkuun!