Tämänkertaisessa vierasblogissa Jussi Niittyviita palaa hämmentämään traditionaalisia konsepteja, tällä kertaa hyvinvoinnin suhteen. Kirjoitus haastaa vallitsevan tavan tarkastella hyvinvoinnin käsitettä ja vie lukijan nopeasti ja varoittamatta mindfulnessin syvään päätyyn, paikkaan jossa sanojen käyttäminen kokemuksen kuvauksessa ei yksinkertaisesti riitä alkuunkaan. Myös determinismi, kokijana olemisen sietämätön keveys, tyhjyys sekä ihmisen rooli oman todellisuutensa rakentajana tulevat kirjoituksessa esille. Pidä hatustasi kiinni jos ajattelit nauttimasi vihersmoothien automaattisesti parantavan "hyvinvointiasi"!
Sillä hetkellä, kun synnyit ihmiseksi, olet asettunut alttiiksi sairauksille, kivulle, negatiivisille
ajatuksille ja niiden tuottamalle kärsimykselle. Tuon tärkeän tapahtuman seurauksena marssit
usein tiedostamattasi saman ristiretken tiellä kaikkien elävien olentojen kanssa; meitä kaikkia
näyttää yhdistävän tarve poistaa kärsimys tai ainakin minimoida sen vaikutukset oman
elämämme mitassa. Eläimet näyttävät yleensä pärjäilevän hyvin tällä ristiretkellä, ottaen
kärsimykset sellaisenaan vastaan ja kokemalla ne juuri siinä määrässä kuin on tarpeen. Meillä
ihmisillä on kuitenkin erikoislaatuinen kyky laajentaa kokemuksemme ajan ulottuvuuteen –
eiliseen ja huomiseen – mistä seuraa monenlaisia henkisen ja fyysisen kärsimyksen lieveilmiöitä. Yksi näistä lieveilmiöistä on ajatus hyvinvoinnista.
Otsikkona hyvinvointi syntyy tyhjästä saattaa karsia heti alkuunsa tämän tekstin lukijoita. Eikö
hyvinvointi olekaan pitkä lista asioita, jotka toteuttamalla sinulla on viimein lupa voida hyvin?
Maailma on täynnä ohjeita – valintoja oikean ja väärän välillä – joita sinun täytyy seurata
muuttaaksesi elämän mittainen kärsimysnäytelmä elämisen arvoiseksi. Jatkan otsikon
herättämää epäluuloa vielä vähemmän vakuuttavilla toteamuksilla. En osaa määritellä
hyvinvointia. En tiedä, mistä peruskivistä se koostuu. En myöskään osaa neuvoa mitä sinun
tulee tehdä saavuttaaksesi sen, mitä hyvinvoinniksi kutsutaan. Luen aiheen samaan kategoriaan käsitteen nimeltä onnellisuus kanssa. Mielenkiintoista on se, että hyvinvointia tai onnellisuutta vimmatusti tavoittelevat ihmiset eivät usein koe voivansa riittävän hyvin tai eivät ole onnellisia. Miksi onnellisuus olisi kenenkään sellaisen tavoite, joka jo kokee olevansa onnellinen? Tilanne on ihastuttavan paradoksaalinen!
Ajatus hyvinvoinnista syntyy, kun huomaat jonkin olevan vialla. Tarve voida hyvin nousee
tietoisuuteesi vasta silloin kun voit huonosti. Kuinka usein kiinnität huomiota omaan kehoosi
silloin kun se toimii moitteettomasti? Heräiletkö keskellä yötä ajattelemaan monimutkaisia
asioita kun elämäsi on järjestyksessä? On todennäköistä, että kiinnität jatkuvaa huomiota
korvaasi vasta silloin kun sitä särkee, tai harmittelet jalkaasi kun kipu estää asettamasta painoa sen varaan. Tuskin koskaan heräät yöllä ajattelemaan kuinka hyvin asiat ovat, mutta olet kovin altis heräilemään, kun eilinen tuo murhetta tai huominen huolta. Ymmärtääksesi ajatustasi hyvinvoinnista, on elintärkeää ymmärtää, että sen tarve syntyy samalla tavalla tyhjästä kuin kipu ja kärsimyskin – eilen kaikki oli vielä hyvin, kun taas tänään jokin ei enää tunnu ehjältä.
Onko hyvinvointi sairauden ja kehollisen kivun puuttumista? Onko se negatiivisten ajatusten
ja psykologisen kärsimyksen poissaoloa? Jos hyvinvointi määriteltäisiin näiden asioiden
mukaan, yksikään ihminen maailmassa ei voisi kovin hyvin. Olemmehan kaikki syntyneet ja
kehittyneet omissa mitoissamme tunteviksi ja aistillisiksi olennoiksi. Jos hyvinvointi olisi
kaikenlaisen pahan poissaoloa, niin Nelson Mandela olisi vapautunut vankilasta täynnä vihaa
ja katkeruutta. Dalai Lama kävisi edelleen sotaa kiinalaisia miehittäjiä vastaan. Ihmiskunta ei
olisi toipunut kaikista hirmuteoista, joita vasta viime vuosisadalla saimme todistaa. Vaikka
elämäsi olisi kivun ja kärsimyksen siivittämää, on mahdollista, että voit silti hyvin.
Edesmenneen englantilaisen runoilijan John Miltonin sanojen mukaan: ”The mind is its own
place, and in itself can make a heaven of hell, a hell of heaven.” Ymmärtääksemme hyvinvointia edes välttävästi, John Miltonin kuvaama askel taivaaseen tai helvettiin on otettava ensin. Emme kuitenkaan jää tässä kohtaa tuleen makaamaan täydellisen tietoisena mielen tutkimattomasta luomisvoimasta, vaan menemme vieläkin pidemmälle tutkimaan hyvinvoinnin olemusta: sinun kokemukseesi. Mistä tiedät, että voit hyvin? Kuka sinulle on kertonut, että voidaksesi hyvin sinun täytyy näyttää hyvältä, kokea vain positiivisia tunteita, viihdyttää itseäsi vain hyvillä ajatuksilla, ja tuntea kehosi terveeksi? Mistä voit lopulta tietää, mikä tilanne on hyvä ja mikä huono?
Kysymyksestä muistuu mieleeni eräs vanha tarina:
” Kauan sitten, eräällä vanhalla maanviljelijällä oli elämä niin sanotusti mallillaan. Hän omisti
paljon hedelmällistä maata ja tuottoisaa karjaa. Hänen poikansa oli terve ja komea nuori mies, valmiina ottamaan vastuun vanhan isänsä maatilasta. Maanviljelijän naapurit päivittelivät usein, kuinka onnekas hän oli. Tähän maanviljelijä tapasi aina vastata: ”Hyvää onnea, huonoa onnea… kukapa tietää?”
Maanviljelijä omisti myös erityisen hienon hevosen. Eräänä päivänä hevonen kuitenkin
pääsi karkaamaan, ja etsinnöistä huolimatta sitä ei löytynyt. Naapurit valittelivat, kuinka huono onni maanviljelijää oli kohdannut. Tähän hän vastasi tuttuun tapaansa: ”Huonoa onnea, hyvää onnea… kukapa tietää?”
Eräänä päivänä aamun sarastaessa, hevonen tuli takaisin. Se ei kuitenkaan tullut yksin,
vaan toi mukanaan kymmenpäisen lauman kauniita villihevosia. Maanviljelijän naapurit
päivittelivät tuttuun tapaansa, kuinka hyvä onni hänellä oli, saadakseen jälleen vastaukseksi:
”Hyvää onnea, huonoa onnea… kukapa tietää?”
Päivät ja viikot vierivät. Tapahtumat seurasivat toinen toistaan. Maanviljelijän poika
yritti eräänä päivänä kesyttää yhtä villihevosista, mutta tippui sen selästä ja mursi jalkansa.
Viikon päästä syttyi sota ja armeijaan värvättiin kaikki kynnelle kykenevät nuoret miehet.
Maanviljelijän poika sai kuitenkin vapautuksen sotaan lähtemisestä murtuneen jalkansa takia.
Hyvää onnea, huonoa onnea… kukapa tietää? ”
Et voi tietää mikä merkitys tapahtumilla ja kokemuksillamme on. Ajattelemalla pääset toki
alkuun, mutta törmäät nopeasti lasikattoon, johon on kirjoitettu paksuin kirjaimin: tietosi
rajallisuus. Kun seuraat elämäsi kulkua tarkkaavaisesti, päädyt väistämättä toteamaan, että
kaikki asiat syntyvät tyhjästä, tietosi rajallisuuden tuolta puolen. Yhtenä hetkenä sinua ei ollut
ja toisena hetkenä sinä olet. Lapsesi, jos sellaisia on sinulle ilmaantunut, ovat yhtä lailla
kokemuksellisia esimerkkejä siitä, kuinka asiat syntyvät tyhjästä. Elämä ja sen sisältämät hetket ovat kuin kurkiaura, joka ilmestyy metsän takaa äkkiarvaamatta, lentää hetken taivaankannen poikki, vain kadotakseen taas samaan tyhjyyteen, mistä oli ilmestynytkin.
Laskeudutaan hetkeksi henkisistä korkeuksista tarkastelemaan hypoteettista tilannetta, joka
usein liitetään ajatukseen hyvinvoinnista: vuosien yrittämisen jälkeen olet onnistunut
laihtumaan! Tunnet viimeinkin voivasi hyvin ja ylipainosi ei kalva mieltäsi joka päivä. Miten
tekemäsi päätökset ovat vaikuttaneet siihen, että juuri nyt onnistuit laihtumaan? Mistä päätöksesi ovat seurausta? Mitkä tapahtumat ovat tilanteeseen johtaneet? Mistä mieleesi on ilmaantunut, että laihtuminen on hyvästä? Mitkä tapahtumat ovat vaikuttaneet tuon ajatuksen syntyyn?
Tämä tutkinnan linja johtaa nopeasti älylliseen umpikujaan, tyhjyyden äärelle. Et voi olla
varma, että laihtumisesi on seurausta juuri sinun päätöksistäsi. Ehkä tekemäsi päätös
laihtumisesta olikin vain persoonatonta ihmisten keskuudessa kaikuvaa ajatusten kohinaa, ja
laihtuminen olisi tapahtunut siitäkin huolimatta. Tietysti laihtuminen on elämän pituuden
kannalta suotuisa tekijä, mutta olisitko ylipainostasi huolimatta kyennyt hyvinvointiin?
”Pitäisikö sitten vaipua anarkiaan ja jättää päätökset tekemättä? Antaisinko vain asioiden hoitaa itse itsensä?” kysymys nousee väistämättä mieleesi. Passiivisuus ja päättämättömyys ovat yhtälailla päätöksiä, jotka olet tehnyt ja joiden alkuperän etsinnässä päädyt jälleen tyhjyyden äärelle. Mitä tahansa teetkin, olet joka tapauksessa tehnyt päätöksesi parhaan arvauksesi mukaisesti siitä, mikä on oikein tai väärin.
Mitä jää tehtäväksi, jos et voi olla varma omien päätöstesi voimasta etkä tiedä onko tämän
päivän hyvinvointi hyvää vai huonoa onnea? Kieltäydyn nöyrästi tietämästä vastausta tähän,
mutta jaan kuitenkin lyhyen ohjeen: älä anna itsellesi aikaa. Älä mieti miten voit eilen, äläkä uhraa ajatusta sille, miten saatat voida huomenna. Älä venytä kärsimyksesi ristiretkeä ajan
ulottuvuuteen, koska silloin elämästäsi saattaa muodostua jotain kestämätöntä. Kysy itseltäsi
fyysisen kivun ja henkisen kärsimyksen hetkellä: ”Kestänkö vielä tämän ohikiitävän hetken?”
Vastaus on ilmiselvä. Kaikki muutkin elolliset olennot näyttävät kestävän, joten miksi et sinä
ihmisenä?
Katsele ajatuksiasi, oloasi ja kehoasi juuri tässä hetkessä. Tässä yksinkertaisessa tapahtumassa
nimeltään läsnäoleva hetki voit havaita, että pelkkä oman tilanteesi katseleminen ilman
minkäänlaista hyvinvoinnin agendaa tuottaa sinulle jotain, mitä voit kutsua hyvinvoinniksi.
Hyvinvointi syntyy tyhjästä. Kaikki sen ympärillä tapahtuva on ajatusten ja tekojen kohinaa, jota voit arvostaa tai olla arvostamatta. Päätös on sinun. Jos vallattomasti laukkaavat ajatuksesi estävät sinua pääsemään tähän ymmärrykseen asti, niin läsnäolevaa hetkeä tarkkailemalla voit ainakin kokemuksellisesti havaita, että tilanteet, kehosi ja ajatuksesi muuttuvat hetki hetkeltä. Mikään ei ole lopullista. Voit myötätuntoisesti ja täydellä sydämellä todeta, että hyvinvointisi ei ole pysyvää, eikä hyvinvointisi puuttuminen koskaan kestä ikuisesti.
Vierasblogin kirjoittaja, Jussi Niittyviita, on oululainen kirjailija, jonka teemat käsittelevät usein tiedostamista, tarkkailua, läsnäoloa ja ylipäänsä KOKEMUKSEN kummastelua.