Nopeatempoisessa maailmassamme priorisoinnin ja essentialismin taidosta voi tulla kompassi, jonka avulla voi navigoida elämän loputtomien vaihtoehtojen sekamelskassa. Eri virikkeet, työtehtävät, kotivelvollisuudet ja muiden ihmisten (sekä omat) odotukset voivat helposti venyttää olemistamme ikään kuin ohuemmaksi, stressaantuneemmaksi ja tietyllä tapaa merkityksettömäksi juoksemiseksi. Priorisoinnissa ja essentialismissa, joita tämä blogikirjoitus käsittelee, ei ole kyse siitä, miten saada enemmän asioita tehtyä, vaan siitä, miten saada oikeat asiat tehtyä. Miten tehdään vähemmän, mutta paremmin, tai ainakin miten ollaan enemmän läsnä ja keskittyneenä tekemäänsä. Työkontekstissa huomaamme usein työskentelyn fokuksen olevan liian levällään - ehkä tunnemme olomme ylikuormitetuksi ja kiireiseksi, mutta emme tuottaviksi. Priorisoimalla sen mikä on oikeasti oleellista kussakin ajanhetkessä pyrimme keskittämään energiamme ja ponnistuksemme arvojemme, elämännäkemyksemme ja mahdollisten tavoitteidemme mukaisesti.
Teksti on saanut inspiraation mm. Greg McKeownin Essentialism: The Disciplined Pursuit of Less -teoksesta, jonka teemoja olen tulkinnut ja lisännyt omaani. Tämän blogin essentialismi keskittyy siihen mikä on olennaista tai oleellista arkielämässä, ei Platonin ja Aristoteleen olemusajattelun filosofiaan.
"Meille ei ole annettu rajatonta määrää aikaa ja energiaa, joten meidän on käytettävä ne viisaasti. Keskity siihen mikä on olennaista ja poista häiriötekijät, jotka estävät elämästä tyydyttävää elämää." - Epictetus
Essentialismin ("mikä on oleellista?") omaksuminen antaa meille mahdollisuuden suodattaa sosiokulttuuristen odotusten hälinän ja vaatimukset sekä keskittymistä nakertavat virikkeet, jotka vievät aikamme ja huomiomme. Essentialismissa asetamme prioriteetit tietoisesti, ymmärrämme, että kaikkia tehtäviä ei ole luotu samanarvoisiksi ja että on ok sanoa ei. Priorisointi auttaa käyttämään aikaamme arvokkaisiin toimintoihin, jotka usein (mutta ei välttämättä eikä pakosta aina) vaikuttavat merkittävästi henkilökohtaiseen ja ammatilliseen elämäämme.Kyse on voimavarojemme mahdollisimman strategisesta käytöstä ja elämän yksinkertaistamisesta, jotta voimme keskittyä olennaiseen.Ymmärtämällä ja soveltamalla essentialismin periaatteita voimme parantaa tuottavuuttamme, saavuttaa tavoitteemme tehokkaammin ja ylipäänsä elää tyydyttävämpää elämää.
Keskeiset asiat
Essentialismi auttaa meitä keskittymään siihen, mikä on todella tärkeää.
Prioriteettien asettaminen on ratkaisevan tärkeää, jotta voimme kanavoida työmme tehokkaasti.
Essentialismi johtaa strategisempaan ja tyydyttävämpään ajankäyttöön.
"Kaikkea mulle heti"
Ajatus siitä, että voimme tasapainottaa tai täyttää jatkuvasti lisääntyviä vaatimuksia työssä ja vapaa-ajalla, voi johtaa kykyjemme äärirajojen liialliseen venyttämiseen ja tyhjempään täyttymyksen ja olemisen tunteeseen. Yhteiskunta painostaa meitä (tai ainakin ihannoi) usein liialliseen elämäntapaan ja pyrkii vakuuttamaan meille, että olisi pyrittävä "saamaan kaikki". Essentialismin näkökulmasta tämä on kuitenkin myytti ja harha, jonka läpi voi nähdä ja tunnustaa resurssiemme (aika, keskittyminen ja energia) rajallisuus. Kun havaitsemme rajallisuutemme, voimme lähteä kohdentamaan resurssejamme sinne, missä niillä on merkittävin vaikutus.
Essentialismia omaksumalla valitsemme syvällisyyden laajuuden sijaan ja osallistumme enemmän toimintaan, joka on tiiviisti linjassa henkilökohtaisen elämän (tai vaikka työn) ydintavoitteen, arvojen tai elämännäkemyksen kanssa. Kyse ei ole siitä, kuinka paljon teemme, vaan siitä, kuinka keskittyneesti ja antaumuksella teemme.
Tavoitteiden tavoittelu tavoitteellisesti
Ennen kuin edetään tavoitteiden tavoitteluun tavoitteellisesti (!), on hyvä huomioida, että tavoitteellisuus on vain yksi näkökulma, eikä mikään itsestään selvä hyve. Voit lukea tavoitteellisuuden toimivuudesta liikunnan yhteydessä aikaisemmasta blogikirjoituksestani. Mutta oletetaan nyt, että tavoitteellisuus olisi jotain, jota haluaisimme käyttää voimavarojen suuntaamisessa.
Jotta voi tavoitella tavoitteita tarkoituksenmukaisesti, on selvitettävä, mitä nämä tavoitteet ovat. Voimme kysyä itseltämme: "Mikä on minulle todella tärkeää?". Tai jos on kollektiivisemmin orientoitunut ihminen niin voi kysyä: "Mikä on parisuhteelleni, perheelleni, yhteisölleni tai yhteiskunnalle tärkeää". Kun tunnistamme, mitä kohtaan tunnemme eniten intohimoa, voimme kohdistaa ponnistuksemme sen mukaisesti. Kun tarkoitus on selvä, päätöksenteko selkeytyy ja helpottuu, koska pystymme erottamaan, mikä on olennaista ja mikä ei, ja voimme kohdentaa aikamme ja energiamme tehokkaammin tai mielekkäämmin.
Tunnista intohimosi: Luettele kolme tärkeintä intohimoasi, jotka liittyvät tavoitteisiisi. Intohimojen tulisi hyvä olla linjassa omien arvojen kanssa, mutta ei välttämätöntä.
Tunnista arvosi: Luettele kolme tärkeintä arvoa elämässäsi joiden mukaan elät.
Aseta selkeät tavoitteet: Määrittele kullekin intohimolle konkreettinen, mitattavissa oleva tavoite.
Kohdista toimintasi: Arvioi säännöllisesti tehtäviä ja varmista, että ne ovat linjassa tunnistettujen intohimojen ja tavoitteiden kanssa.
Jousta: Tarvittaessa muuta tavoitteitasi jos intohimosi ja elämänarvosi muuttuvat.
Jousta lisää: Eri elämäntilanteissa omien tavoitteiden ja intohimojen priorisointi (vaikkapa perheen edelle) on yksinkertaisesti itsekeskeisyyttä. Jos et ole ok itsekeskeisyyden kanssa, jousta järkevällä tavalla kun siihen on suurempi tarve.
Älä jousta liikaa: Jos kaikessa joustaa aina huomaa pian, että ei elä omaa elämäänsä vaan jonkun muun. Tämä ei ole suoranaisesti essentialismia ellei sitten oleellinen asia ole oman egon kutistaminen ja eläminen muiden tahdon mukaan.
"The most important thing is to focus on the most important thing." - Stephen Covey
Prioriteettien määrittäminen - mikä on oleellista?
Kun tavoitteet, ydintehtävä ja arvot on selvitetty, voidaan esittää kysymys: "Mikä on arvokkain toiminta, jota vain minä voin tehdä?". Kun olemme tunnistaneet nämä toiminnat on tärkeää sitoutua niihin rohkeasti (etenkin alussa sitoutuminen on tärkeää - muista että voit aina muuttaa asioita myöhemmin). Tässä on yksinkertainen harjoitus, jonka avulla voidaan selkeyttää prioriteettejä:
Luettele kaikki nykyiset tehtävät ja sitoumukset (töissä ja vapaa-ajalla).
Arvioi jokaista kohtaa kriittisesti ja kysy, onko se linjassa ydintehtäväsi tai tavoitteesi kanssa.
Korosta niitä, jotka ovat todella olennaisia ja joilla on merkittävä myönteinen vaikutus elämään tai työhön.
Kokeile luopua turhasta ja tarkkaile miten tämä muuttaa elämääsi
Enemmän sijaan vähemmän
Essentialismin omaksumisessa ei ole kyse siitä, että tehdään enemmän asioita lyhyemmässä ajassa, vaan siitä, että keskitytään vain oikeisiin tai oleellisiin asioihin. Tämä voi tarkoittaa tiettyä kurinalaisuutta, kun pyritään tekemään vähemmän, mutta paremmin. Se edellyttää välillä vaikeiden valintojen tekemistä:
Sanotaan "ei" kaikelle muulle paitsi kaikkein oleellisimmille asioille.
Vähennetään häiriötekijöitä, jotka tuhoavat keskittymistä.
Rajoittamalla sitoumuksemme ja tehtävät niihin, jotka läpäisevät oleellisuuden kriteerit, varmistamme, että energia ja ponnistelut maksimoidaan niissä asioissa, joilla on eniten merkitystä. Sitoutuminen vähemmän tavoitteluun voi antaa mahdollisuuden toimia laadukkaammin, joka näkyy yleensä tuloksissa. Essentialismia voi kuitenkin olla myös se, että tulokset eivät "parane" eikä tällä ole välttämättä merkitystä, jos oleellista on ylipäänsä se, että keskittyy olennaiseen eikä "palkkioon" olennaisen tekemisestä.
Voidaan ajatella että essentialismi on eräänlaista minimalismia (asioiden karsimista ja yksinkertaistamista), mutta jota leimaa usein resurssien kuten ajan tehokas käyttö. Tehokkuus voi johtaa suurempaan tuotokseen. On kuitenkin täysin subjektiivista mikä toimii tehokkuuden mittarina ja mitä tuotoksia haetaan. Jos tuotos on vaikkapa hyvä mieli tuotettujen lapioiden sijaan, on monenlainen toiminta "sallittua" essentialismin puitteissa.
Essentialismin ajatukseen sopii hyvin toinen tunnettu ajattelukehikko: Pareton periaate. Siinä yleistetään, että noin 20% tehtävistä joita teemme esimerkiksi töissä, vastaa noin 80% tuotoksista, joita haluamme todella saavuttaa.
"Yksinkertaisuus on taito ymmärtää mitä jättää tekemättä." - Antoine de Saint-Exupery
Sanon viimeisen sanani ja se on ei!
Essentialismi ja priorisointi nojaa usein "ei:n" voimaan."Ei:n" sanominen voi olla teoriassa yksinkertaista, mutta usein sosiaalinen paine tekee siitä haastavaa. Prioriteettien säilyttäminen on kuitenkin vaikeaa ilman ei:tä. Kun sanomme ei, emme vain kieltäydy tarjouksesta tai tehtävästä, vaan päätämme käyttää aikamme ja voimavaramme siihen, mikä on meille tai tehtävällemme todella tärkeää. Jokainen "ei" voi olla itse asiassa "kyllä" prioriteeteille.
Arvioi: Arvioi jokaista pyyntöä suhteessa keskeisiin tavoitteisiin tai oleellisuuteen.
Päätä: Salli itsellesi vapaus kieltäytyä pyynnöistä, jotka eivät sovi yhteen.
Viesti: Tarjoa selkeä, mutta kohtelias kieltäytyminen.
Valintojen virtaviivaistaminen
Vaihtoehtoja tulee elämässämme vastaan jatkuvasti ja loputtomasti, mutta essentialismin hengessä kaikki vaihtoehdot eivät ansaitse huomiotamme. Jos virtaviivaistamme valintojamme, poistamme tarpeettomat päätökset ja voimme keskittyä niihin päätöksiin, joilla on eniten vaikutusta tai jotka ovat muuten oleellisia.
Listaa päivittäiset vaihtoehtosi tai tehtäväsi.
Tunnista ja alleviivaa tehtävät, jotka ovat linjassa keskeisten tavoitteidesi tai oleellisuuden periaatteidesi kanssa.
Poista, delegoi tai automatisoi muut tehtävät
Virtaviivaistamisessa pyritään valintoihin ja päätöksiin, jotka vievät eteenpäin olennaisia tavoitteita tai periaatteita. Kun vähennämme vaihtoehtoja, vähennämme päätöksentekoväsymystä, joka on merkittävä kuormittava tekijä ja samalla vie fokustamme kohti epäolennaista. Myös oleellisten asioiden välillä on hyvä pohtia kriittisesti, mikä on oleellisempaa kuin toinen. Muuten päädytään helposti to-do-listoihin, jotka on täytetty kymmenellä eri "kiireistä ja tärkeää" -aiheella.
Vinkkejä tuottavuuteen ja priorisointiin
Tuottavuutta voi ajatella yksinkertaisesti siten, että kun tekee enemmän, tuottaa enemmän. Tällä ei tosin ole usein mitään tekemistä tehokkuuden kanssa, älykkäämmän tekemisen kanssa, tai hyvinvoinnin kanssa. Kun halutaan tuloksia olivatpa ne mitä hyvänsä, on mielestäni keskittyminen itse prosessiin etusijalla - ei jatkuva tulosten tuijottaminen ja pyrkiminen. Kun tuloksiin keskittyy liikaa, ei keskittyminen voi olla itse tekemisessä. Keskittyminen on myös suurimpia tekijöitä siinä, tuleeko tuloksia vai ei, joten keskittymistä ei haluaisi ohjata väärään suuntaan kuten tuloksiin jos tuloksia haluaa! Kun tekeminen on tavoitteiden ja oleellisuuden suuntaista, ei tuloksia tarvitse miettiä vaan ne ovat luonnollinen seuraus oikeista ja taidokkaista toimista.
Tavoite ja oleellisuus määrittelevät priorisoinnin. Alla olen listannut muutamia yleisiä tehokkuuteen liittyviä vinkkejä, joista kuitenkin koen ylivoimaisesti tärkeimmäksi alimman eli keskittymiskyvyn. Keskittymiskykyä voidaan kehittää monin eri keinoin (myös silloin kun omat synnyinominaisuudet ovat nepsykirjavia), mutta jo alla olevan listan kolme ensimmäistä kohtaa voivat itsessään parantaa keskittymiskykyä.
Tehokkuusvinkkejä:
Priorisoi tehtävät: Kokeile Eisenhower-matriisia tehtävien lajitteluun kiireellisyyden ja tärkeyden mukaan.
Ajanhallinta: Varaa erityisiä aikalohkoja, jolloin voit keskittyä tärkeimpiin tehtäviin ja pidä niistä mustasukkaisesti kiinni.
Päätöksenteko: Arvioi vaihtoehdot nopeasti ja valitse niistä se, joka vastaa parhaiten tavoitteitasi.
Keskittymiskyky: Karsi toimintaympäristösi ylimääräiset virikkeet ja huomionharhauttajat pois. Kokeile esim. mindfulnessia.
Kun omaksumme ajanhallinnan ja keskitämme huomiomme tavoitteisiin ja oleelliseen, tuottavuutemme yleensä paranee. Jokainen tekemämme päätös joko vie meidät lähemmäs tai kauemmas tavoitteistamme. Kun priorisoimme tehtäviämme, varmistamme, että jokainen ottamamme askel on oikeansuuntainen. Itselleen on kuitenkin oltava armollinen eikä näitä tuottavuusmetodeja kannata pyrkiä noudattamaan siksi, että ne olisivat jotenkin hyveellisiä (eivät välttämättä ole). Tehokkuus- ja tuottavuusmetodien käyttäminen on kiinnitettävä oleellisuuden lisäksi omien rajojen kunnioittamiseen. Emme ole robotteja ja hyvin harva pystyy pitämään tehokkuudesta tai priorisoinnista kiinni jatkuvasti - puhumattakaan siitä, että tehokkuus ja tekeminen olisi tasapainossa hyvinvoinnin ja jaksamisen kanssa.
Onko olennaisen tavoittelu perfektionistista elämän suorittamista?
Ylikuormittuneena tai masentuunena essentialismin kaltaisen filosofian omaksuminen voi tuntua ylipääsemättömältä projektilta edes kokeilla. Jos voimavarat eivät riitä juuri nyt, mutta essentialismin idea houkuttelee, kannattaa kokeilu tehdä pidemmän loman yhteydessä tai kun toimintakyky on kohentunut. Joskus tosin kuormittavuus ei lähde muuten kuin raa'alla priorisoimisella, mutta vaikkapa syvän työuupumuksen keskeltä essentialismin soveltaminen voi olla liikaa - kannattaa keskittyä siinä hetkessä oleellisempaan eli palautumiseen mieluummin.
On tärkeää ymmärtää, että oleelliset asiat eivät tarkoita kaikille meille tärkeitä asioita, merkityksellisiä asioita, tuottavia asioita tai aina edes "järkeviä" asioita. Essentialismin puitteet päättää tämän filosofian käyttäjä itse, vaikka on selvää, että tuottavuus on usein keskiössä kun tätä sovelletaan etenkin työelämässä.
Jos oleellisiksi asioiksi valikoi vain sosiokulttuurisen ympäristömme arvostamia seikkoja kuten tuottavuus ja merkityksellisyys tai vaikkapa onnellisuus, tulee oleellisuuden toteuttamisesta helposti mautonta pakkopullaa pitemmän päälle. Muut ihmiset eivät voi tietää, mikä meille on kullakin hetkellä oleellista, vaikka muut voivatkin saada meidät pysähtymään ja pohtimaan sitä, mikä mielessämme ja sydämessämme on oleellista. Vaikka merkityksellisyys, onnellisuus, hyvinvointi jne. ovatkin hienoja joskin häilyviä termejä, voi niiden tarkoituksellinen jahtaaminen johtaa päinvastaiseen tulokseen kuin mitä toivoo. "Oleellisesta" tuleekin uusi oravanpyörä, jota suorittaa rutiininomaisesti, ja mahdollisesti itsekritiikin sävyttämänä, jos käsillä ei olekaan aina oleellinen tekeminen. Valistunutta oleellisuutta on löytää keskitie ja etsiä tapa toimia, jossa oleellisen valitseminen tai valitsematta jättäminen ei ole jännittynyttä ja latautunutta puristamista. Luonnollisuus, keveys ja mielekkyys leimaavat usein onnistunutta essentialismia. Tuntuu kuin ei olisi kiire mihinkään ja asiat "loksahtelisivat paikalleen" itsestään. Essentialismi ei välttämättä johda suurempaan "onnellisuuteen", vaikka sitäkin se voi tehdä. Essentialismin tärkein juonne pitäisi olla mielestäni hyvään elämään suuntaaminen, joka koostuu autenttisesta individuaatiosta ja merkityksellisyydestä. Mielenrauha, mielenselkeys ja tyytyväisyys vallitsevaan tilaan myös myrskyisillä hetkillä erityisten onnellisuushuippujen sijaan voi johtaa harmonisempaan ja tasaisempaan elämään, jossa ei jatkuvasti ikään kuin kärsimättömästi pyritä saamaan hetkestä enempää irti ja koko aikaa keskitytä tulevaisuuteen.
Intuitio voi toimia hyvänä tienviittana siihen mikä on oleellista. Järkeilyn kautta tehty asioiden jakaminen epäoleelliseen ja oleelliseen on toki hyvä aloituspiste, mutta järki ei valitettavasti aina ohjaa meitä siihen suuntaan, minkä koemme syvällisesti luonnolliseksi, soljuvaksi ja omanlaiseksemme (autenttiseksi) tavaksi elää elämää. Valitettavasti intuitiokaan ei sitä aina tee! Voimme hyvinkin olla tiedostamattomien riippuvuuksien, traumojen ja ajatusvinoumien vallassa, jotka johtavat välillä "huonoihin" intuitiivisiin valintoihin. Ehkä jonkinlainen sekoitus järkeä ja intuitiota on keskitie? On huomattava, että puhutaan elämänmittaisesta jatkuvasti muutoksessa olevasta prosessista, joten ihan sormia näpäyttämällä ei oleelliseen keskittyminen, tiedostaminen ja priorisointi onnistu. Muutumme myös jatkuvasti prosessin osana, joten se mikä oli eilen oleellista ei välttämättä ole sitä enää tänään. Sen vuoksi ei kannata hakata kovin syvälle kiveen omia teesejään siitä, minkä kuvittelee olevan elämässään oleellista myös kaukana tulevaisuudessa. Oleellisuuden lähestyminen on kuin ikuisesti muuttuva virta, jossa vesi hakeutuu parhaimmassa tapauksessa aina kevyesti soljuvaan uomaan. Joskus jumittaminen padossakin on osa oleellisuuden prosessia, mikä voidaan halutessaan nähdä vertauskuvana koko elämästä.
"...päästää irti kaikesta joka ei ole oleellista ja elää aito ja autenttinen elämä." - Hakuin Ekaku
Mindfulness ja essentialismi
Miten mindfulness eli tietoisuustaidot liittyvät essentialismiin? Tiedostaminen tuo aina valinnan mahdollisuuden. Kun havaitsemme eli tiedostamme millä tahansa hetkellä ja mitä tahansa ollessa tekeillä juuri sen mitä on tekeillä juuri sillä hetkellä, voimme halutessamme muuttaa tekemisen ja jopa kokemisen tai asioiden tulkitsemisen suuntaa. Tällöin voimme valita itsellemme oleellisimmat vaihtoehdot. Mindfulness ei tietystikään "ota kantaa" siihen mitä valitsemme, oli se sitten oleellista tai täysin epäoleellista, vaan yksinkertaisesti toteuttaa asiain ja kokemuksen tilan täysvaltaisen (tai edes osittaisen) tiedostamisen ja elämisen.
Toisaalta. Mindfulness auttaa meitä havaitsemaan kun toimimme oleellisesti tai epäoleellisesti ilman tuomitsemista. Syvällinen mindfulness voi jopa tehdä asioista oleellisia vaikka ne eivät lähtökohtaisesti sitä olisikaan. Tietoinen läsnäolo voi muuttaa kokemuksien kokemista. Se voi paljastaa tulkintamme, jotka värittävät kokemusta ja valottaa esimerkiksi pakonomaista pyrkimistä jotain tavoitetta kohtaan (kuten essentialismi itsessään, jossa arvotetaan voimakkaasti maailmaa). Tässä mielessä mindfulness eli tietoinen läsnäolo muuttaa essentialismin vaikeatulkintaiseksi ja vie oleellisuuden jokseenkin sanojen ulottumattomiin. Kaikki kokemamme voi tietyllä tasolla tuntua oleelliselta koska kaikki kokemamme kuuluu todellisuuteen ja elämään. Kun on intensiivisesti läsnä hetkessä, tarve olennaiseen tai epäolennaiseen tai muihin konseptualisointeihin jakamiseen voi tuntua turhalta ja luonnottomalta. Hyvin harva kuitenkaan on näin syvällisesti läsnä etenkään jatkuvasti, joten essentialismi voi tuoda oman arvonsa myös kokeneemmankin mindfulness-harjoittajan elämään.
Kirjoittaja on Avara Valmennuksen työhyvinvoinnin ohjaaja Joonatan Jääskeläinen . Jos olet kiinnostunut essentialismista ja muista työn tehokkuusmetodeista ja työhyvinvoinnista, vieraile Avaran työhyvinvoinnin koulutussivulla, jossa on esimerkkejä toteutuksista työyhteisöille.
FAQ
Mitä on essentialismi?
Käytännön essentialismi on tarkoituksenmukaista asioiden ja työtehtävien priorisoimista sen mukaan, mikä on oleellista. Turhat asiat ja häiriötekijöidät minimoidaan ja keskittyminen kohdistetaan itselle tai työlle aidosti merkitykselliseen toimintaan.
Käytännön essentialismia ei kannata sekoittaa vanhempaan filosofiseen termiin "olemusajatteluun", jota mm. Aristoteles ja Platon käsittelivät.
Miten essentialismi eroaa minimalismista?
Minimalismissä vähennetään ja yksinkertaistetaan. Tämän lisäksi essentialismissa käytetään aika ja muut resurssit mahdollisimman tehokkaasti ja merkityksellisesti. Essentialismissakin vähemmän on enemmän.
Essentialismi ohjaa ottamaan jokaisen ihmisen rajatun elinaikansa vakavasti ja keskittymään tärkeimpään. Mikä on tärkeintä, on lopulta subjektiivista.
Miten essentialismissa valitaan mikä on oleellista?
Oleellinen eli essentiaalinen suhteutetaan omiin päämääriin, ydintehtävään, tavoitteisiin, elämänkatsomukseen, arvoihin ja merkityksellisyyteen.