Ensimmäisessä blogikirjoituksessa tarkastelin voimavarojen palauttamista vapaa-ajalla modernin psykologian tutkimusten pohjalta, lisäten mindfulnessin eli tietoisuustaitojen näkökulman yhtälöön. Tällä kertaa suurennuslasin alla ovat kaksi muuta tutkimusten mukaan tehokasta tapaa palauttaa voimavaroja: niin kutsutut taidonhallintakokemukset sekä kontrolli. Molemmat pohjautuvat Stevan E. Hobfollin voimavarojen säilyttämisteoriaan, johon lisään huomioitani mindfulnessin, eli tietoisen läsnäolon taitojen kannalta. Karkeasti kuvaillen voimavarojen säilyttämisteoriassa tarkastellaan sitä, riittävätkö ihmisen erilaiset resurssit, olosuhteet ja taidot palauttamaan mm. työssä ehtyneitä voimavaroja tarpeeksi.
Taidonhallintakokemukset voimavarojen palauttajana
Taidonhallintakokemukset on melko yksinkertainen käsite nimestään huolimatta. Se koostuu kokemuksista, joissa kokijalla on pätevyyden, hallinnan ja itsevarmuuden tunnetta uuden oppimisessa ja haasteiden kohtaamisessa. Haasteellisuus ja sen kanssa toimintakyvykkyys on olennainen osa taidonhallintakokemuksia. Kun tämä tuodaan vapaa-ajan yhteyteen, on helppo huomata, että usein on kyse esimerkiksi erilaisista harrastuksista. Harrastuksen tai toiminnan haasteellisuus ja/tai uutuusarvo rajaavat kuitenkin pois monenlaisia eri "harrastuksia". Sohvalla tv-sarjan katsominen ei keskimäärin haasta kokijaansa kuten vaikkapa jotkut lautapelit, mielenkiintoinen opiskelu, liikuntalajit tai pihamyyjäisten organisointi. Jos haasteellisuus ja tietty jännite tekemisestä puuttuu, ei se johda yleensä palauttavaan taidonhallintakokemukseen. Toki kaikki tekeminen ei voi olla pelkkää taidonhallintakokemusta, ja on selvää, että eri tekemisen ja olemisen lajit voivat palauttaa voimavaroja muuta kautta (esimerkiksi ensimmäisen blogikirjoituksen psykologinen irrottautuminen ja rentoutuminen) kuin haasteen ja uuden oppimisen mekanismeilla.
Tasapainotilan ja jonkinlaisen kultaisen keskitien löytäminen taidonhallintakokemusten suhteen eri elämänvaiheissa voi olla hedelmällisintä. Joskus työn laatu ja määrä sekä oma osaamisen ja motivaation taso ovat sellaisia, että taidonhallintakokemuksia vapaa-ajalla ehkä tarvitsee vähemmän - työ on jo haastavaa ja siinä oppii uutta niin paljon, että vapaa-ajankin täyttäminen haastavalla tekemisellä voi olla niin sanotusti tårta på tårta. Toisaalta voi tulla tilanne, jossa tuntee ettei taidonhallintakokemusta synny työssä, koska työ on liian helppoa tai aivan liian haastavaa. Tällöin taidonhallintakokemuksen hakeminen vapaa-ajalla voi olla ideaali tilanne.
Taidonhallintakokemus voi viedä voimavaroja
Taidonhallintakokemukset voivat siis palauttaa tietyissä olosuhteissa voimavaroja. On tärkeää huomioida, että ne voivat myös viedä voimavaroja ja uuvuttaa, jopa silloin kun ne kokee "nautinnollisina" tai "mielenkiintoisina". Kehon ja mielen jaksamisella voi olla rajansa ja jos työpäivä on jo valmiiksi hyvin kuormittava, voivat liialliset taidonhallintakokemusten hakemiset vapaa-ajalla uuvuttaa. Erityisesti näin, jos vapaa-ajan taidonhallintakokemus muistuttaa läheisesti työpäivän aikana tehtyä psykofyysisesti kuormittavaa kokemusta. Eli käytännössä työskentely ja vapaa-ajan taidonhallintakokemus ovat silloin samankaltaisia. Tämän määrittelemiseen auttaa tietoisuustaitojen eli mindfulnessin tuominen taidonhallintakokemuksen aikaiseen ja jälkeiseen tilaan. Hyvin yksinkertaisesti, tuntuuko kehossa ja mielessä siltä, että kokemus tuo voimavaroja enemmän kuin vie? Voi olla, että haluaisi jonkun tietyn harrastuksen tuovan voimavaroja, mutta todellisuus ei vain tue tuota toivetta. Jos jotain taidonhallintakokemusta pitää yllä periaatteesta, urautumisesta, pakosta, pakkomielteestä tai muutoksen pelon vuoksi, ei kokemus todennäköisesti palauta voimavaroja niin paljon, kuin jos sitä kohtaan olisi palava sisäsyntyinen motivaatio. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkea tekemistä kohtaan pitäisi olla palava intohimo, mutta asian tiedostaminen voi avata uusia mahdollisuuksia.
Tuomalla tietoisuustaitoja taidonhallintakokemuksiin, jotka saattavat olla jo hyvin rutiininomaisia, voidaan ehkä päästä syvemmälle tekemiseen ja löytää tuore kokemus elähtäneestä taidonhallintakokemuksesta. Esimerkkinä voisi olla harrastus kuten puutarhanhoito, johon kiinnostus ja jonka haastavuus on voinut laskea vuosien saatossa, mutta joka herääkin uudelleen tuoreena eloon, kun keskittymisen sekä läsnäolonsa tuo syvemmin puutarhahoidon rutiininomaisiin, tavanomaisiin ja pieniin asioihin. Mindfulness-koulutuksissa saatetaan usein heittää lausahdus "There are no little things", viitaten kaikenlaisten kokemusten merkittävyyteen. Kaikkien kokemusten merkittävyyden löytäminen pohjautuu oman läsnäolon laatuun, ja kokemukseen suhtautumisen ja asennoitumisen myötä. Avoimuus, uteliaisuus ja kaikista odotuksista irti päästäminen voivat auttaa tutkimaan tylsienkin ja vähäpätöisten kokemusten merkittävyyttä uudella tavalla.
Kontrolli
Kontrolli on Hobfollin toinen voimavaroja palauttava mekanismi. Sillä viitataan tunteeseen siitä, että päättää itse ajankäytöstään ja tekemisistään vapaa-ajalla. Monet asiat elämässämme tuntuvat siltä, että joku muu on säädellyt ne "ulkopuolelta", vaikka olisimme itse tehneet valintamme toteuttaa tätä säätelyä (vaikkapa ottamalla tietty työpaikka vastaan). Tällöin vapautemme tehdä asiat halujemme mukaisesti eivät toteudu, joka estää palautumista. Erityisesti tämä näkyy vapaa-ajalla, koska voidaan ajatella, että ainakin työajan ulkopuolella pitäisi olla mahdollisuus vapaaseen valintaan siitä mitä tekee ja milloin. Tutkimus osoittaakin, että palautuminen vapaa-ajalla on keskimäärin parempaa, jos kontrolli ajankäytöstä säilyy itsellä. Vastavuoroisesti monet pakon vuoksi tai muuten muiden aikatauluttamat tekemiset ja menemiset vapaa-ajalla voivat herättää erilaista psykologista vastustusta ja voimattomuuden tunnetta. Parisuhteessa, jossa näistä asioista ei ole selkeitä molempia tyydyttäviä käytänteitä, voi kontrollin menetys aiheuttaa jännitteitä, uhriutumista ja kaunaisuutta. Lapsien tai muiden omaisten hoitaminen voi myös tuntua kontrollia vähentävältä seikalta, vaikka päätös hankkia lapsia tai hoitaa läheistään olisi tehty vapaaehtoisesti ja mielellään. Kontrollin tunnetta vapaa-ajalla voikin kokeilla palautumisen mekanismina, jos se on vain mahdollista ja on valmis tekemään järjestelyjä sen eteen.
Kontrollin puute korostuu tekemisissä, jotka aiheuttavat itselle stressiä. Kun tekeminen tai vaikkapa velvollisuus on tavalla tai toisella stressaava, stressaa se entistä enemmän ja estää palautumista, jos tuon tekemisen määrää, laatua ja ajankohtaa ei voi itse vapaasti määrittää. Kontrollin puutteeseen liittyy myös ennakoitavuuden tunne. Jos jotkut tekemiset ja velvollisuudet joihin ei ole kontrollia tulevat epäsäännöllisesti, varoittamatta ja lyhyellä varoitusajalla, tuovat ne keskimäärin lisää stressiä. Jos sen sijaan itselle epämieluisat ja stressaavat tekemiset voidaan ennakoida ajoissa, ehtivät sopeutumis- ja puolustusmekanismit aktivoitua eikä stressin tunnu niin suurelta.
Eroon kontrollin tarpeesta?
Hallinnantunne ja itsemääräämisvalta ovat siis tunteita, jotka voivat edistää palautumista vapaa-ajalla. Voi kuitenkin olla hedelmällistä huomata, että nämä todellakin ovat tunteita - eivät kuvauksia absoluuttisesta todellisuudesta kuinka asiat ovat, tai siitä kuinka niiden tulisi olla. Vapauden käsite omassa päätöksenteossa ja toimien hallinnassa on suhteellista. Jollekin riittää "pienempi määrä vapautta" ja toiselle mikään määrä vapautta ei tuo tyydytystä, mutta silti se saatetaan kokea haluttavana asiana. Ehkä kun on kerran tullut "aikuiseksi", ei enää tyydy siihen, että täytyy avuttomana tanssia muiden pillin mukaan kuin lapsena konsanaan? Samoin on kontrollin kanssa - tunne kontrollista voi olla riippumaton todellisuudesta, täysin subjektiivinen, muuttuva ja mitattamattomissa oleva tunne.
Lisätään mindfulness kontrollin tarpeen käsittelyyn
Mindfulnessia voidaan tuodaan tuoda avoimen, uteliaan ja tuomitsemattoman havainnoinnin ja huomioinnin muodossa hetkiin, jolloin tuntuu, että kontrollia ja itsemääräämisoikeutta rajoitetaan missä tahansa muodossa. Tämä voi olla käytännössä mitä vain vapaa-ajan toimintaa (myös niitä asioita joihin on itse aiemmin suostunut ja joita aiemmin on tehnyt mielellään): puoliso ehdottaa, käskee tai antaa ymmärtää että pitäisi tehdä jotain, jota ei itse näe tähdellisenä juuri sillä hetkellä (tai koskaan!) tehdä. Oma harrastusvuoro tai sosiaalinen velvoite on alkamassa, mutta kokee esimerkiksi epämiellyttävää, merkityksetöntä tai uuvuttavaa oloa sen tekemisestä ja saatavilla olemisesta. Rästiin jääneitä töitä tai opiskeluja on "pakko" tehdä vapaa-ajalla, joka heikentää kontrollin tunnetta. Useat vapaa-ajan velvollisuudet ja toimet eivät valitettavasti ole oman päätöspiirin vallassa tai vaikka olisivatkin, seuraukset oman päätösvallan ja kontrollin lisäämisestä aiheuttavat elämässä suuria muutoksia, jotka eivät aina ole itsellemme tai läheisillemme edullisia. Jos kontrollia ei voi lisätä, voiko kontrollintunteen puutteen kanssa oppia paremmin elämään, jopa siten, että kontrollin puute ei haittaisi palautumista?
Yksi tehokas tietoisen läsnäolon taitojen keino on kokemuksen jaottelu paloihin ja sitä kautta syvempi ymmärrys siitä, mitä kontrollin puutteen luoma epämiellyttävä, välttelevä, vastustava tai uuvuttava olo oikein kokemuksellisesti on. Huomiointi ja havainnointi tunteen noustessa, saavuttaessa huippunsa ja lopulta väistyttyä tietoisuudesta herättää usein luonnollisen prosessin, jossa kontrollin puutteen oppii askeleittain hyväksymään ja sisäistämään. Huomio ja tietoisuus tuodaan kokemukseen kolmella eri tasolla: kehontuntemuksiin, ajatuskulkuihin joita kokemus herättää sekä läsnä oleviin tunteisiin. Käytännössä tunteiden kohdalla on lopulta kyse kehontuntemuksista ja mahdollisesti siitä toistuvasta yhteydestä, jossa tunne raahaa mukanaan tiettyjä ajatuksia, tai toisaalta kun tietyt ajatukset raahaavat mukanaan tiettyä tunnesisältöä. Tunnesisällöltään voimakkaisiin ajatuksiin uppoutuminen ja eksyminen on hyvin helppoa (erityisesti väsyneenä ja stressaantuneena), joten huomion voi kiinnittää (etenkin jos mindfulness-harjoituksia ei ole erityisemmin tehnyt) puhtaasti kehontuntemuksiin. Missä kohtaan kehoa epämiellyttävän, vastustavan tai uuvuttavan olon voi tuntea? Miltä se tarkalleen ottaen tuntuu? Mitä tapahtuu, jos tähän tarkkailuun tuo tarkoituksenmukaisesti uteliaisuutta? Mitä tapahtuu, jos kontrollin puutteen luomaa tunnetta vain tarkastelee ja huomioi syvällisesti aina sen noustessa? Tämä prosessi ei ole aina ihan yksioikoista, joten jonkinlaisen mindfulness-kurssin käyminen voi tukea monenlaisten tunteiden tietoista käsittelyä. Tarkoitus ei ole poistaa epämiellyttäviä tuntemuksia, mitä tässä tapauksessa kontrollin puute aiheuttaa, vaan harjoitella uudenlaista suhtautumista tuohon epämiellyttävyyteen. Tarkoitus ei myöskään ole "väkisin hyväksyä" tunteita, jotka omasta mielestä ovat perusteltuja, vaan päästä kokemuksellisesti ja syvällisesti jyvälle siitä, miten omalla kohdalla tunne syntyy ja miten se säilyttää voimansa. Tämä voi johtaa jossain vaiheessa myös mahdollisuuteen tarkastella oman suhtautumistavan muuttamista itseä ja lähimmäisiä paremmin palvelevaksi. Ehkä tällöin kontrollintarve ei olekaan enää niin elimellinen osa palautumisen mekanismeja.
Klikkaa itsesi työhyvinvoinnin taitojen koulutuksiin