Aikoinaan varusmiespalvelusta tehdessäni upseerien astuessa tupaan oli tapana huutaa: "Huomio!". Varusmiehet sykähtivät, toiset nopeammin ja toiset hieman hitaammin, ryhdikkääseen "asentoon" jalat yhdessä, selkä suorassa ja ehkä vielä rinta vähän röyhelöllä - kaikki olivat myös hiljaa. Tällä ilmeisesti tavanmukaisesti osoitettiin kunnioitusta armeijan hierarkiassa korkeammassa päätäntävallassa olevaa henkilöä kohtaan. Usein tämä päättäjä tokaisi tuvan varusmiehille (ja naisille) nopeasti: "Lepo!", ja soturit pystyivät hieman rentoutumaan "asennossaan". Tammikuisena aamuna blogikirjoitusta kirjoittaessani ajattelin, että tuo sinänsä hassu eri asevoimissa käytetty tapahan toimii täydellisesti mindfulness- eli tietoisuustaitoharjoituksena! Tupa vain vaihdetaan mieleksi ja upseeri muistutukseksi tarkistaa oma fyysinen muoto, tarvittaessa kohentaa sitä sekä rentouttaa "asento". Samalla mieleen laskeutuu hetkeksi parhaimmassa tapauksessa hiljaisuus.
Kehomme ja mielemme ovat jatkuvassa vuorovaikutussuhteessa, jossa molemmat ikään kuin tarkkailevat toisiaan ja reagoivat toinen toisiinsa. Mieltä ja kehoa ei voi irroittaa toisistaan kuin ehkä abstraktilla tasolla. Kaikki mitä mielessämme tapahtuu vaikuttaa myös kehoon, havaitsimme sitä tietoisesti tai emme. Myös kaikki mitä kehossamme tapahtuu vaikuttaa myös mieleemme. On osoitettu, etteivät vaikutukset ole vain vaikeasti mitattavia biologisia tapahtumia, vaan myös selkeästi psykologisella ja käyttäytymisen tasolla havaittavia asioita. Kun tiedostamme tämän, avautuu meille valtava määrä mahdollisuuksia vaalia hyvinvointiamme sekä etenkin tietoista läsnäoloamme arjen keskellä hyvin yksinkertaisilla huomioilla.
Tietoisesti läsnä huomioimalla keho
Tärkein funktio kehotietoisuudella on mielestäni mahdollisuudessa tulla enemmän läsnä tähän hetkeen ja reaalimaailmaan. Kun tuomme huomiomme ja tarkkaavaisuutemme kehoon, esimerkiksi hengitykseen, varpaisiin tai vatsaan, huomaamme pian, että olemme läsnä myös tässä hetkessä paremmin. Huomion tuominen kehoon siis vapauttaa meidät hetkeksi ajatusvirran mukana juoksemisesta. Mitä useammin muistamme tuoda huomiota kehoon, sitä vähemmän vietämme aikaa uppoutuneena mielen luomien ajatusten sisältöihin ja tarinoihin. Huomion tuominen kehoon toimii myös palauttaaksemme itsemme tunnekuohuista takaisin todellisuuteen, joskin ihan niin yksinkertaista se ei ole, sillä tunteethan ilmentyvät ihmisellä ajatusten ja fyysisten tuntemusten sekoituksena. Tunnekuohussa kehoon keskittyminen auttaa kuitenkin havainnoimaan tunnetta kehossa sellaisenaan kuin se oikeasti on, ei sellaisena konstruktiona, jossa on mukana ajatuksia ja kehystarinoita tunteen syistä tai sen seurauksista. Jos pystymme (yleensä harjoittelun kautta) tuntemaan jonkin tunteen täysin kehollisena fyysisenä kokemuksena ilman esimerkiksi nimilappua tunteelle ("olen vihainen", "olen surullinen" jne.), voimme kohdata tunteen tyynemmin ilman, että juoksemme kuitenkaan tunnetta karkuun tai yritämme taistella sitä vastaan. Tällöin voimme tarkastella sitä, mitä kyseenomainen tunne oikeastaan edes perimmiltään on.
Huomio tuo meille elintärkeää tietoa kehosta
Kun hiljennymme kuuntelemaan ja huomioimaan kehomme fyysisiä viestejä, saattaa meille paljastua monenlaisia asioita. Keho on ehkä yrittänyt viestiä liiasta stressiärsykkeiden määrästä jo pitemmän aikaa oireilemalla monin tavoin. Jokin uusi terveydellinen uhka saattaa tulla huomioiduksi aikaisemmin herkistyneellä kehotietoisuudella. Ehkä opimme lukemaan paremmin, milloin kehoa voi ja pitää tai toisaalta milloin ei kannata rasittaa fyysisesti niin paljoa. Ehkä alamme havainnoimaan ruon määrän ja laadun, unen, työn sekä muiden asioiden vaikutusta kehoomme sekä mieleemme paremmin. Jos kehotietoisuutemme on heikko, voivat monet kehon lähettämät signaalit jäädä havaitsematta ajoissa, aiheuttaen ylimääräistä uhkaa terveydellemme sekä jaksamisellemme. Modernin mindfulness-metodin, MBSR:n kehittäjä, Jon Kabat-Zinn onkin ihmetellyt kuinka paljon käytämme aikaa kehon ulkonäön miettimiseen ja murehtimiseen, mutta samanaikaisesti emme ole oikeasti yhteydessä kehoomme kuin ehkä silloin, kun koemme kipua tai intensiivistä mielihyvää. Toisaalta myöskään korkea terveystietoisuus ja kehosta huolehtiminen ulkopuolisten suositusten (kuten ruokaympyrät, liikuntasuositukset jne.) mukaisestikaan ei tarkoita automaattisesti sitä, että toisimme käytännön tasolla huomiotamme eri kehonosiin ja opettelisimme vaikkapa meille henkilökohtaisten kehon stressiviestien sisältöä. Tiedostava kehollinen kokemus päässä elämisen sijaan on hyvin kokonaisvaltainen ja monitahoinen tapa havainnoida maailmaa eikä tarkoita lainkaan samaa, kuin terveelliset elämäntavat (vaikkakin korkea kehotietoisuus voi joskus ohjata meitä valitsemaan elämäntapojamme uudestaan). On myös huomattava, että kehontietoisuus ei välttämättä tarkoita ajattelun lopettamista. Harjoituksen kautta kehosta ja mielen sisällöistä voi olla tietoinen samanaikaisesti.
Yhteys kehoon katki?
Usein on niin, että mielemme ja kehomme tietoinen yhteys on heikko tai joiltain osin jopa katki. Tämä tarkoittaa sitä, että emme havainnoi ja tunne kehon tuntemuksia tai että emme edes halua havaita niitä. Kehomme tunteminen ja toisaalta huolenpito voivat herättää erilaisia psykologisia defenssimekanismeja kuten välttelyä. Juurtuneet ajatusmallit kehosta voivat olla tiedostamattomia, mutta estävät aktiivisesti kehoon suuntautuvan huomion osoittamisen. Taustalla voi olla traumoja tai kipeitä muistoja, pelkoa kehon heikkoudesta, ajatusmalleja oman kehon kelvottomuudesta ja jatkuvaa vertailua kehonkappaleiden ulkonäöstä ja suorituskyvystä muihin ihmisiin sekä median luomaan mielikuvaan hyväksyttävästä kehosta. Mindfulness-näkökulmasta tarkoitus ei välttämättä ole alkaa kehopositiivisuuden vakaaksi puolesta puhujaksi, mutta tietoisen läsnäolon tuominen kehoon on hyvin arvokasta, tuli siitä sinuiksi kehonsa kanssa tai ei. Kehotietoisuus on pitemmän päälle antoisaa myös siinä tapauksessa, että esimerkiksi kehonkuva on positiviinen, mutta kehontarkkailu tuntuu "tylsältä" tai että kehossa on paljon neutraaleja tuntemuksia positiivisten ja negatiivisten sijaan. Väitän kuitenkin, että pelkkä vaikkapa varpaiden ja vatsan aktiivinen tunteminen voi rikastuttaa tämän hetken kokemista huomattavasti, vaikka noissa kohdissa kehoa ei suurempia tuntemuksia joka hetki tuntuisikaan. Pelkkä kehon tietoinen tunteminen on luonnollinen ja antoisa kokemus ja tapa elää itsessään.
Huomio antaa mahdollisuuden kohentaa fyysistä muotoamme
Tietoisesti läsnäolevaksi tuleminen sekä kehon tilan ja viestien havainnointi ovat siis oleellinen osa kehollisia mindfulness-taitoja. Huomion tuominen kehoon mahdollistaa myös kehosta saadun välittömän tiedon perusteella tehdyn muutoksen kehossa, mielessä tai käyttäytymisessä. Yksinkertaistetusti; voimme parantaa ryhtiämme tai työskentelyasentoa, ottaa syvempiä hengityksiä ja ohjata hengitystä vatsaan pinnallisen rintahengittämisen sijaan, rentouttaa hartioitamme, rentouttaa kasvolihaksemme, ottaa lepotauko tai tehdä jotain energisoivaa toimintaa tai vaikkapa käydä syömässä jotain, jos emme ole huomanneet olevamme nälkäisiä ennen erityistä huomion kohdistamista kehoon. Tietoinen läsnäolo ei vaadi mitään tällaista tekemistä itsessään, mutta tuo halutessaan vaihtoehtoja kehon huolenpitoa varten. Tietoinen läsnäolo ja tietoisuustaidot antavat aina meille valinnan mahdollisuuden automaattipilotilla elämisen sijaan. Huolenpidon lisäksi voimme suoraan muokata mielialaamme esimerkiksi ryhdin ja kehonasennon kautta.
Miten kehittää kehotietoisuutta?
Kokeile Avaran ääneen ohjattua kehotietoisuus-meditaatiota tai sovella alla olevia kirjallisia ohjeita.
1. Tuo huomiosi johonkin kehonosaan kuten varpaisiin, vatsaan, sormiin tai hengitykseen uudestaan ja uudestaan. Toiston myötä huomio alkaa siirtymään helpommin kehoon automaattisesti. Tarkkaile kokemaasi, mutta sinun ei tarvitse analysoida välttämättä ajatustasolla kehosi tuntemuksia joka kerta.
2. Tarkastele kehosi reaktioita ja tilaa eri elämäntilanteissa kuten stressaavina hetkinä. Mitä löydät kehosta? Miltä kehosi vaikuttaa kun mielessäsi on joitain ajatuskulkuja (esimerkiksi negatiivisia ajatuksia) tai tunteita?
3. Tee erityisiä kehotietoisuusharjoituksia kuten bodyscan-harjoitusta. Nämä herkistävät jokapäiväistä huomiota fyysisille tuntemuksille huomattavasti.
4. Kokeile kehontietoisuuden tuomista liikkeeseen tai kokeilemalla joogaa tai taijia.
5. Tarkkaile tietoisesti kehosi reaktioita (pulssia, vireystilaa, lämpötilaa, liikkeiden hitautta tai jouhevuutta, jännitteitä ja rentoja kohtia kehossa jne.) erilaisten toimintojen aikana ja jälkeen. Näin voit saada henkilökohtaista tietoa siitä, miten vaikkapa eri ruokamäärät, ruokalajit ja juomat sekä liikunta vaikuttavat kehoosi. Kiinnitä huomiota erityisesti tuntumaan kehossa ilman mitään tarkoitusta kehittää itseäsi tai yrittää saada jotain aikaiseksi tarkkailulla. Voitko vain tarkkailla ja tuntea kehosi ilman taustamotivaatioita?
6. Tarkkaile kehollista tuntemusta tarkkaan vaikkapa suihkussa ollessasi, tuntiessasi tuulen tai auringonpaisteen ihollasi, tuntiessasi kipua tai esimerkiksi tuntemusta jalkapohjissasi kävellessäsi.
7. Tarkkaile tuomitsematta mieltäsi silloin kun mietit pelkästään kehon ulkonäöllisiä aspekteja. Katso mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman tyynesti mitä ajatusvirtaa ja tarinaa ja tunteita mielesi sinulle syöttää. Kokeile, voitko siirtyä tästä ajatusvirrasta halutessasi keholliseen tarkkailuun.
Kehotietoisuus taipuu siis moneen. Painottaisin kuitenkin, että kannattaa kokeilla huomion tuomista kehoon ihan vain keinona olla läsnä tässä hetkessä ja kehossa. Pikkuhiljaa mukaan voi ottaa muita motivaatioita kuten kehosta huolenpitoa jos haluaa. Tarkoitus ei ole kuitenkaan päätyä jatkuvaan kehosta huolestuneisuuteen, ylianalysointiin ja pyrkimykseen "kehittää" tai "parantaa" kehoa. Voit hyväksyä itsellesi olla muuttamatta itsessäsi yhtään mitään ja siltikin kokea elämää täysivaltaisemmin yksinkertaisesti tuntemalla kehosi fyysisellä tasolla läsnäolevaksi.
Antoisia hetkiä kehotietoisuuden parissa!